Työryhmä kiittää!

Oli kerran ajomatka, ajomatkasta ajatus.
Ajatuksesta aivoriihi, aivoriihestä riimitys.
Riimityksestä yksi lisää, lisäyksestä yhteisö,
yhteisöstä yllätys ja yllätyksestä esitys.

Esityksestä ei äksyä vaan ehkä-kysymys.
Kysymyksestä kaksi keksiä ja kahdesta kaveri.
Kaverista karvakorva, karvakorvalta vastaus,
vastauksesta nasta mesta ja nastassa mestassa kaikki me.

Tahdon koko sydämeni pohjasta kiittää rakasta Tonttutyöryhmääni, joka teki näkyväksi sen, mikä oli pitkään piileskellyt hämärähunnun alla. Ilman teitä aika olisi käynyt äärimmäisen pitkäksi. Kiitos myös kaikille, jotka ovat myötäkulkeneet työryhmämme kanssa tällä suurella seikkailujentäyteisellä polulla.

Jenny J.

ohjaaja

Uusia kehuja Tontulle!

Pigeonnaire (kujerruksia) -blogissa oli hieno ja kaunis teksti Mestaritontusta! Kirjoittaja Linnealle kaunis kiitos käynnistä ja kirjoituksesta!

Hyvä arvio Mestaritontusta! Jipii!

Värikäs Päivä -lastenkirjablogin Viivi kävi tyttärensä kanssa katsomassa Mestaritontun ensi-illassa lauantaina ja kirjoitti siitä aivan ihanan tekstin! Kaunis kiitos Viiville vierailusta!

Viivin kirjoitus on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

Esityskausi on käynnissä!

Hei, rakkaat ystävät!

Mestaritontun seikkailuiden kolme ensimmäistä esitystä ovat olleet menestys! Mestaritonttu on saanut kehuja yli odotusten ja äyräiden. Vielä ehtii ostamaan oman lippunsa Lippupalvelusta tai Malmitalolta!

Sammaleinen ja Mestaritonttu Sammaleisten perintötilan mökissä.
Kuva Mirka Aitonurmi.

Sammaleinen, Pataposki ja Luutalempi... ja seitsemän virvatulta!
Kuva Mirka Aitonurmi.

Tarinan pääpahis Julma-Kumma. Kuva Mirka Aitonurmi.

Prinsessa Päivikki. Kuva Suvimarja Halmetoja.

Kaksi yötä enää on...

Rakkaat ystävät,

elämme jännittäviä aikoja, sillä ensi-iltaan on enää kaksi päivää!

Kuluneen viikon aikana on ehtinyt tapahtua seuraavaa:

1) lavasteet ja puvut muuttivat Malmitalolle loskakelissä

2) valojen ja äänentoiston kanssa on jo harjoiteltu jokusen läpimenon verran

3) Malmitalolta on metsästetty ompelukonetta

4) on shoppailtu hilettä, tähtisädetikkuja ja paljon, paljon muuta

5) on liimattu, revitty, teipattu selvitelty johtoja

6) on esiinnytty kuudelle lapselle pääharjoituksessa, ja he pitivät!

...ja läheskään kaikesta ei Tuottaja-parka edes ole perillä, sillä Malmitalolla käy kuhina melkein koko ajan! Huomenna on kenraaliharjoitus, ja siitä vasta tulee jännää.

Tässä Lasse Turusen upea balladi Itkevä immyt. Se on viimeinen laulumaistiainen ennen ensi-iltaa, joka on lauantaina (ja loppuun varattu, jippii!!). Tervetuloa katsomaan Mestaritontun seikkailuja! Jäljellä olevat liput voi ostaa täältä.

Koreografin mietteitä

Noidat, tontut, prinsessat
Prinssit, pilvenhattarat
Tänään mua tottelee
Ensi-ilta lähenee

Padat, kannut, kattilat
Kutimet ja vasarat
Kera bändin soitinten
Mukaan tulee liikkeeseen

Luudat, keinut valtikat
Helmet, hameet, tiarat
Pian pääsee heilumaan
Tulkaa tekin katsomaan!

Heippa kaikille!

Olen Hilppa ja vastaan Mestaritontun koreografioinnista yhdessä Tatu Sinisalon kanssa. Alkaa olla melko jännät paikat. Päivät kuluvat, ensi-ilta lähenee ja jännitys tiivistyy.

Koreografian tärkein tehtävä on tukea tarinankerrontaa. Itse koreografiointi on monivaiheinen ja paikoittain hyvinkin pikkutarkkaa suunnittelua vaativa ja joskus jopa matemaattinen prosessi. Välillä mennään millin tarkkuudella ja välillä taas mikään suunniteltu ei toimi ja sitten täytyy vaan kikkailla äkkiä jotain... Kuten tänään, kun juoksin välillä ympäriinsä lavalla kohtausten aikana siirtelemässä ihmisiä, huikkailemassa ympäriinsä ohjeita ja sieltä kuudennelle penkkiriville ohjaajamme Jennyn luo; "Ai, sä haluut tätä?" tai "Voinks mä kokeilla tätä?" Ja siitä takas pyörimään ja takaisin Jennyn luo ja ja ja...

Mutta hurjan antoisa treeni oli. Vielä viime kuussa saattoi monienkin asioiden "antaa olla vielä hetken" ja katsoa, mihin suuntaan ne kehittyvät. Nyt ei enää ole sellaista mahdollisuutta, vaan nyt täytyy pistää homma pakettiin. Tämä tietää rankkoja treenejä, joissa pitkä pinna, hyvä muistikapasiteetti ja fyysinen kunto ovat tiimille plussaa. Tältä porukalta näyttää tästäkin vaiheesta nauttiminen onnistuvan hyvin, vaikkakin harjoitusten tunnelma on aikaisempaa keskittyneempi. Ja niin kuuluu ollakin.

Homma siis toimii ja ollaan mukavasti ryhmäydytty omanlaiseksi porukaksemme, jossa koreografikin saa olla vähän outo mumisija välillä. Minulla kun menee usein sanat sekaisin ja annan varsin puhuttelevia ohjeita, kuten "tähän tulee sen ekan jampadappaan toka puolisko - osaatte kyllä - ja siitä tuoraan kipinkapinhipsutintipsunklimpsinklompsinpompsin - älkää pomppiko! - menette jonnekin."

Minkälaista liikettä teille tulisi tuosta mieleen?

Iloisia kevätpäiviä! Ja muistakaa ostaa lippunne!

Vartti julkisuudessa

Pohjoisessa Vartissa oli Mestaritontun seikkailut -musikaalista iso juttu keskiviikkona 14.3!

Joku myös hoksasi Malmin asemalla ottaa kännykkäkuvan Tontusta ja Sammaleisesta! Se päätyi omakaupunki.fi -sivuston kuvaviestipalveluun.

Mestaritonttu tekeillä osa 3

Oletko koskaan miettinyt, missä se Malmi oikeastaan on? Ja miten sinne pääsee? Mestaritonttu on. Katso, miten kävi, kun Mestaritonttu oli ensimmäistä kertaa Helsingissä!

Lippuja Mestaritontun seikkailut - koko perheen musikaaliin musikaaliin myydään tämän linkin takana. Ne viedään käsistä, joten hop, kipin kapin!

Hyvät naiset ja herrat: Mestaritonttu tekeillä -videosarjan osa 3: Tonttu matkaa Malmille.

Lotan treenitunnelmia

Ihan ensimmäiseksi minun täytyy hehkuttaa, että olen aivan täpinöissäni tästä produktiosta! Lisäintoa, ja toisaalta myös jännitystä, tulee siitä, että ensi-iltaan on aikaa enää vajaa kaksi viikkoa. On hassua, että voi samanaikaisesti tuntea olevansa itse vielä varsin hakoteillä oman tekemisensä kanssa niin hahmojen kuin tanssi- ja lauluosuuksienkin osalta, ja toisaalta taas hämmästellä, kuinka kokonaiseksi Mestaritontun tarina on tämän työryhmän käsissä jo muotoutunut.

Minun roolini seikkailussa on olla yksi airuista eli noidista, joiden tehtävänä on hakea Satumaan prinsessa puolisoksi Kyöpelinvuoren valtiaalle. Kosioretki osoittautuu kuitenkin oletettua haastavammaksi… Lisäksi liihottelen Suosaarella usvaksi loihdittuna hovineitona.

Tähän mennessä olemme saaneet kokoon ison osan esitettävästä laulu- ja tanssimateriaalista, ja näytelmä on sen ja kohtaustyöskentelyn vaiheen ansiosta mahdollista käydä läpi kokonaisuudessaan. Myös ensimmäiset rooliasujen sovitukset on tehty, ja näkemäni pukuloiston perusteella voin todeta, että satumaailmasta tulee varmasti eheä jo pelkästään sen ansiosta. Esiintyjäkaarti on päässyt laulamaan bändin kanssa, ja lavastus rakentuu Malmisaliin pala palalta. Satu muuttuu todeksi jo hyvin pian.

Kertomus Mestaritontusta ja hänen seikkailuistaan on jännittävä ja hauska, mutta myös varsin polveileva, ja siksi ajoittain hieman vaikea seurata. Henkilöiden nimet ovat hämmentävän samankaltaisia (esimerkkinä mainittakoon Päivikki ja Yönsilmä sekä Kajastus ja Saraste, jotka kaikki ovat siniveristä väkeä ja sisaruspareja eri valtakunnista), tapahtumapaikat vaihtelevat Satumaasta Suosaareen, ja lukuisat loitsut ja taikakalut sekoittavat pakkaa. Miten sinikellosta tuli satulähde? Mitä kummaa kultalipas sisältää? Ja miksi kaikki haluavat helmen?

Lapset ovat kuitenkin mitä todennäköisimmin nokkelampia ja tarkkaavaisempia kuin minä, joten uskon, että satu aukeaa kohderyhmälle melko vaivattomasti.

Oli pitkään epävarmaa, pystynkö osallistumaan näytelmän tekemiseen aiemmista sitoumuksista johtuvien päällekkäisten aikataulujen vuoksi. Minusta kuitenkin tuntuu, että vaikka opiskelu-, työ- ja harjoituspaikkojen välillä seilaaminen on ollut välillä haastavaa, on Mestaritontun seikkailuihin uppoutuminen ollut minulle kuluttavan toiminnan sijaan voimavara. On ilo olla mukana tekemässä produktiota, jossa yhdistyvät hieno teksti, toimiva työryhmä, hyvä tila ja haastava kohderyhmä. Yleisö voi tässä vaiheessa vain odottaa maaliskuun loppua.

Ja ostaa liput.

Lotta Jäppinen


                                                            HUOMENNA BLOGISSA:

Keitä nämä ovat ja mitä he tekevät Malmin asemalla?

Pysy kuulolla - tämä kaikki selviää huomenna blogissa!

Pukuloistoa

- Mestaritontun seikkailuja on luettu minulle päiväkodissa, musikaalin puvustaja Saara Mäkinen kertoo. - Luulin aluksi, etten tunne teosta. Kuitenkin heti, kun näin kannen kuvan muistin kirjan tunnelman ja jännittävyyden, vaikken tapahtumia.

Muistelukilpailusta kävi ilmi, että monen muunkin mielestä Onni Mansneruksen kuvitus on Mestaritontun seikkailut -kirjan puoli taikaa. Selvää on siis, että visuaalisilla tekijöillä on musikaalissakin paljon painoarvoa. Lähtökohtia puvustuksen suunnittelulle oli uskollisuus alkuperäisteosta kohtaan sekä Onni Mansneruksen kuvat, niin kuin ohjaaja Jenny Jumppanen toivoi. Olen hakenut ideoita suomalaisen rahvaan puvuista, länsimaisista puvuista 1100-luvulta alkaen ja nykypäivästä. Ideaimpulsseja on löytynyt siis sekalaisesti kaikkialta!, Saara nauraa.

Mestaritontun seikkailut -musikaalissa on melkein kaksi kertaa enemmän hahmoja kuin näyttelijöitä. Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että kulisseissa käy kuhina kun vaatteita vaihdetaan, myös sitä, että pukuja on suunniteltava ja tehtävä 25! Saaralla oli käytettävissä koko Metropolian puvusto, missä myös tapahtui suurin osa ompelu- ja muokkaustyöstä.

Suunnittelun jälkeen seuraava vaihe oli materiaalien kartoitus ja hankinta. Esimerkiksi puoli päivää kului Kauniaisissa Suomen Raamattuopiston kirpputorilla, joka lahjoitti Mestaritonttu-tiimille paljon kankaita ja vaatteita. - Minulle materiaali puhuu paljon, siksi inspiroidun materiaaleista yhtä paljon kuin esimerkiksi kuvista. Suunnittelija voi lähteä liikkeelle selkeästä luonnoksesta, jonka mukaan puku toteutetaan. Kyseisessä projektissa en ole kuitenkaan halunnut liian tarkkojen alkuvaiheessa tehtyjen suunnitelmien rajoittaa työtä.

Yksi Saaran erityistaidoista on nähdä valmiissa mahdollisuus. - Muokkaamalla valmiista vaatteista saa erittäin käyttökelpoisia, hän selittää. - Budjetin pienuus on positiivinen haaste, sillä kekseliäisyys joutuu koetukselle. En ota sitä rajoitteena, sillä juuri sitä haluankin, haastaa itseäni.

Sovituksia tehdään jatkuvasti ja niissä selviää, kuinka puku näyttelijän päällä toimii. - Parasta, mitä projekti voi puvustujalle antaa, on nähdä kun vaatteet alkavat elää näyttelijän päällä, kertoo Saara hymyillen. - Palkitsevaa on se, kun kokonaisuus toimii.

Lavastaja Laura Tolppa ja puvustaja Saara Mäkinen touhuavat puvustossa.

Tässäpä tonttu-rekvisiittaa, kuten Satumaan linnan avaimet!

Tässä on Saara työpisteensä äärellä. Ensimmäisissä sovituksissa todettiin, että joitakin muutoksia moniin pukuihin täytyy ehtiä vielä tekemään. Saaran homma on iso, sillä näyttelijöitä on 14 ja monilla heistä on useampi rooli!

Prinsessa Päivikin pukua sovitetaan.

Arvatkaa, mikä Mestaritontun hahmo tässä komeilee?

Heljä sovitti ylleen airueen pukua.

Lauralla on käsissään lipas! Ette ikinä arvaa, mitä sieltä löytyy....

Tämän hahmon henkilöllisyys jääköön toistaiseksi salaisuudeksi... Tämä on vielä työvaihe - huomatkaa valtava hartia!

Mestaritonttu-muistelot

Mestaritontun seikkailut -muistelukilpailun arvonta on nyt suoritettu! Kiitos kaikille osallistujille ihanista, herkistävistä muistoista. Olisimme halunneet palkita teidät kaikki!

Tällä kertaa arpaonni suosi nimimerkkejä Elina Partanen, Raili-Inkeri, Sirpa ja JJ. Onnea voittajille! Ilman vapaalippupalkintoa jääneet voivat ostaa oman lippunsa täältä.

Tässä otoksia aivan upeista meille lähetetyistä teksteistä:

Mestaritontun seikkailut on minulle tärkeä saturomaani, jo ala-asteiältä lähtien. Juuri lukemaan oppimisen kynnyksellä opettajamme tapasi lukea meille pätkiä Mestaritontun matkoista, ja myöhemmin kuuntelin itse muita Somersalon tarinoita kuuntelukaseteilta. Kävimme ala-asteella katsomassa teatteriesityksen Mestaritontusta, joten myös tämän vuoksi esityksenne kiinnostaa minua kovasti. Ensimmäisiä kokemuksia teatterista ja ensimmäisiä pitkiä mieleenjääneitä satuja, näitä ovat Mestaritonttu minulle tarjonneet!      Mestaritonttu 4-ever Mestaritontun seikkailut olivat tärkeä osa lapsuuttani. Muistan kuunnelleeni Mestaritontun seikkailuja radiosta. Viime jouluna sainkin tarinat cd:llä.      Mari Isoäitini luki Mestaritontun seikkailut c-kasetille. Seikkailuja seurattiin useaan kertaan ja iltaisin sängyssä tapeltiin isosiskon kanssa siitä, kenen vuoro on käydä kääntämässä kasettia mankassa. En muista minkä ikäisiä oltiin, ala-asteella kuitenkin. Teos on erityinen, koska se oli yksi isoäitini tallentamista kirjoista.      JJ

Opin lukemaan 4-vuotiaana ja sen jälkeen olenkin lukenut tuhansia kirjoja. Yksi lasuuteni vaikuttavimpia kirjoja ihanine kuvineen oli Mestaritontun seikkailut. Sain kirjan lahjaksi ollessani 6- tai 7-vuotias. Luin sitä hartaasti useita kertoja, eläydyin siihen erittäin voimakkaasti ja muistan yhä ulkoa pieniä osia. Upposin kirjan myötä tonttujen, haltioiden ja noitien ihanaan maailmaan. Kirja on yhä paras lukemistani lastenkirjoista. Upeinta on se, että sain lukea kirjan myös lapsilleni ja ainakin yksi heistä tuntui myös siihen rakastuvan!

     Leijonaemo

Mestaritontun seikkailut on yksi tärkeimmistä lapsuuteni kirjoista, ehkä jopa tärkein. Olin noin viiden, kun tätini Eeva luki kirjaa minulle. Hän istui keinutuolissa ja minä kuuntelin hiirenhiljaa. Minuun tekivät erityisesti vaikutuksen kirjan maagiset luontokuvaukset - Suolammesta kohoavat usvaiset olennot, värit, tuoksut ja unenomainen tunnelma. Muistan vieläkin Onni Mansneruksen hienojen kuvien pienimmätkin yksityiskohdat: meren kuninkaan valtakunnan värit ja loiston sekä Mestaritontun piinallisen jännittävät hetket näkymättömyysviitan suojassa Kyöpelinvuorella.

     Elina Partanen

Minua kaksi vuotta vanhempi siskoni luki minulle Mestaritontun seikkailuja 80-luvulla. Olin tuolloin noin kymmenvuotias. Tarina oli mielestäni maaginen ja unenomaiset kuvat tukivat hyvin mielikuvaani. Muistan miten innoissani olin aina kun tuli kuva, niitä olisi silloin saanut olla enemmän. Kun sain lapsia, ostin kirjan heti myös meille. Makuuhuoneessani on taulu, jossa Mestaritonttu katsoo lähteeseen, saatu isosiskolta lahjaksi.

     Sirpa 

Olen syntynyt 1944. Ensimmäiset ikävuoteni olin mummon ja papan kasvattina. En omistanut yhtään satukirjaa eikä minulle luettu satuja, mutta Mestaritontun seikkailuja luettiin radiossa, ja se on jäänyt mieleen jännittävänä ja ihmeellisenä satuna. Varsinkin kertomus puuksi taiotusta prinssistä oli todella jännittävä. Olen lukenut kirjaa myös lapsenlapsilleni ja hekin kuuntelivat sitä hartaudella.

     Raili-Inkeri

Mestaritontun seikkailut,
Aili Somersalo 1948,
kuvitusta leikekirjasta,
om. Satu Mansnerus-Kurppa
(originaalit om. WSOY)

Onni Mansneruksen lyijykynäluonnos
Mestaritonttu-satuun, om. Satu Mansnerus-Kurppa

Sammaleisen tilasta

Näimme eilen ohjaaja Jennyn kanssa raitiovaunussa roolihahmoni Sammaleisen ruumiillistuman. Vanha, käppyrään mennyt nainen jakoi meille mietteensä alkaa kantaa kirvestä mukanaan, sillä hän on ruma ja yksin, ja kaikki pelkäävät häntä jo muutenkin. Ehkäpä kirves olalla auttaisi asiaa. Saimme kuitenkin suostuteltua eukon luopumaan aikeistaan.

On jännää, miten kaverin kaipuu saa meidät käyttäytymään: Vaikka oikeasti haluaisi vain että olisi joku jolle jutella, on helpompi esittää ylpeää tai jopa kiusata ja pelotella toista, että saisi huomiota. Jokin on saanut myös Sammaleisen erkaantumaan muusta Kyöpelivuoren väestä ja ajattelemaan, ettei hän tarvitse ketään. Sammalainen on kokenut, ettei hänen työtään Peikkovuoren hovinoitana arvostettu juuri lainkaan ja niinpä noita päättää muuttaa yksin saarelle, Sammaleisten suvun vanhalle perintötilalle ja erakoitua. Paikalle kuitenkin pamahtaa Mestaritonttu, joka muuttaa täysin Sammaleisen mielen..

Mitä Sammaleinen olisi kaivannut ennen radikaalia päätöstään muuttaa yksin saarelle, olisi ollut yksi sana: Kiitos. Sammaleinen ja Mestaritonttu löytävät yhteisen sävelen kiittämättömyyden kokemuksesta, joka on niin yleinen myös meille Satumaan ja Kyöpelivuoren tällä puolen eleleville. Kaverin huomioon ottaminen ja hänen asemastaan asioiden ajattelu poistaisi monta väärinkäsitystä ja mielipahaa.

Voi kunpa sinä ja minä muistaisimme tämän niin tosi elämässä kuin Kyöpelivuoren ja Satumaan kahakoissakin, niin kiittämättömyyden tunne vaihtuisi kiitollisuuteen!

Ja jos vielä lippu Mestaritontun seikkailuihin uupuu, käypä noutamassa se kipinkapin kera kaverin.

Kiitos.

- Anni the Sammaleinen -

Hopeinen kierremakkara, vai..?

Nyt seuraa pieni leikkimielinen kilpailu!

Vierailimme puvustossa haastattelemassa Saara Mäkistä, joka ahkerasti ompeli vaatteita Mestaritontun hahmoille. Saaran haastattelu ilmestyy Mestaritontun reissuvihkoon aivan lähipäivinä, ja päätimme järjestää pienen aiheeseen virittävän visan:

MESTARITONTUN PUVUSTOKISA

Alla olevissa kuvissa on kussakin jokin pieni osanen Mestaritontun puvustoa tai lavastusta. Käytä mielikuvitustasi ja arvaa kommenttiboksissa kuva kuvalta, mitä ne voisivat olla ja mihin niitä voitaisiin käyttää. Arvostamme kekseliäitä vastauksia jopa vielä enemmän kuin oikeita, joten anna ajatusten laukata! Parhaat palkitaan.

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Mestaritonttu tekeillä -videosarjan osa 2

Rakkaat tonttumieliset ystävämme,

Tässä treenikuulumisia videon muodossa, eli Mestaritonttu tekeillä -videosarjan osa 2! Superherkullisen tästä videosta tekee se, että siinä on maistiainen eräästä Lasse Turusen Mestaritonttu-biisistä. Nauttikaa täysin rinnoin!

Muuten, lippulinkkihän oli täällä. Osta omasi!

Mestaritontun lauluista tykättiin!

Lauluesitykset keskiviikkona olivat vallan huikeita! Sekä Suomen lastenkirjakauppa että Annantalo ovat tärkeitä ja hienoja lastenkulttuurikohteita ja oli suuri kunnia olla esittämässä kriittiselle mutta innokkaalle yleisölle pari Mestaritontun laulua. Kaikki läsnä olleet vakuuttelivat, että kyllä musiikkimateriaali oli kerrassaan niin upeaa, etteivät meinaa malttaa odottaa ensi-iltaa! Mekään emme malta. Muistakaa tekin siis ostaa mahdollisimman pian liput! Se käy tästä linkistä.

Kaikista jännintä ehkä oli se, että Annantalossa kirjakeskiviikon tapahtumapaikkaan mennään vaatekomeron läpi - vähän niin kuin astuisi oikeaan satumaahan! Lastenkirjakaupassa taas lavalle vie kaunis, valkoinen satusilta.

Kuultua:

"Tämä oli hyvä. Mä tykkäsin."
"Mä olen kyllä enemmän rokkimiehiä."
"Hei Jenny, mä olen Julia!"

Nähtyä:

- Dennis, noin kuusi vuotta, nostaa kädet korvilleen ja irvistää
- Pieni Julia, noin kaksi vuotta, nousee seisomaan ja taputtaa
- lettipäinen tyttö, noin kuusi vuotta, halaa Jennyä polvien kohdalta lauluesityksen jälkeen

Annantalon kirjakeskiviikossa. Pirkko Suomen Isovanhemmat ry:stä oli juuri lukenut Mestaritontun seikkailut -satua. Tonttutiimi jatkoi omalla musiikkiosuudellaan.

Esitykseen sisältyi tietysti myös suurien tunteiden tulkitsemista, mikä vangitsi yleisömme huomion.

Värityskuvaflaijerit saivat suuren suosion. Suomen lastenkirjakaupassa esitystä katsomassa ollut päiväkotiryhmä päätyi ääriviivoista viis veisaavaan ja yksiväriseen, postmodernin minimalistiseen väritystyyliin.

Näin suloinen paikka on Suomen lastenkirjakauppa. Sieltä saa myös ostaa Mestaritontun seikkailuja!

Lastenkirjakaupan satuhylly.

Haluaisin myös muistuttaa teitä siitä, että meillä on käynnissä muistelut! Muistonsa voi jakaa tänne. Vastanneiden kesken arvomme lippupaketteja Mestaritontun seikkailut -esitykseen! Nyt siis kaikki muistin sopukoita kaivelemaan.

Tonttuporukkaa laulamassa lastenkirjakohteissa ke 29.2.

Arvatkaa mitä? Mestaritonttu-porukkaa lähtee Helsingin lastenkirjakohteisiin laulamaan!

Tervetuloa kuulemaan Lasse Turusen säveltämiä Mestaritonttu-lauluja musikaalin näyttelijöden esittäminä keskiviikkona 29.2! Esityksiä on kaksi:

Klo 10 Annantalon lastenkirjakahvilan kirjakeskiviikossa, Annankatu 30. 9.15.-10.00 ja 10.15-11.00 Pirkko Suomen Isovanhemmat ry:stä lukee Mestaritontun seikkailut -kirjaa

Klo 11 Suomen lastenkirjakaupassa, Simonkatu 9.

Lastenkirjakauppa on upouusi. Täällä Helsingin Sanomien artikkeli siitä. Annantalo taas on lasten ja nuorten taidekeskus, jolla on Maailman designpääkaupunki -hankkeeseen liittyvä lastenkirjakahvila.


Molemmista paikoista löytää myös värityskynäflaijereita ja värikyniä! Nähdään Annantalolla ja Lastenkirjakaupassa!

Operaatio Värityskuvaflaijeri

Arvatkaapa mitä? Pian on kirjastoissa, lastenvaatekaupoissa ja muissa lastennurkkauksissa ympäri Helsinkiä upeita Mestaritonttu-värityskuvaflaijereita! Niitä jaellaan pienen värikynäpaketin kanssa.

Flaijeri on Malmitalon graafikoiden Janne Kuuselan ja Marja Tuppuraisen käsialaa. Se näyttää tältä:

Keksin, että jos ostamme pitkiä värikyniä, niitä katkomalla saa paljon lyhyitä värikyniä. Mutta arvatkaapa, mitä semmoinen edellytti?

Hyvä yleisö, tässä Mestaritottu tekeillä -videosarjan ensimmäinen osa, Operaatio Puuvärikynät!

Ja vielä yksi juttu: Mestaritonttu-liputhan voi ostaa tästä linkistä! Muistathan?

Prinsessajuttuja

Prinsessaleikit ovat tulleet monille tutuiksi - etenkin minulle. Pienestä pitäen lempparileikkini on aina ollut painaa kultainen kruunu pääni päälle ja tuntea kuinka egoni humahtaa aivan uusiin sfääreihin. Kukapa ei nyt tahtoisi olla se ihanin, kaunein ja mahtavin.

Minä olen Pihla, produktiomme kuopus, 18-vuotias naisenalku, abiturientti Sibelius-lukion tanssilinjalta. Mestaritontun seikkailut on ollut minulle ihana retki ja matkan aikana mukaani on tarttunut oppien lisäksi paljon uusia ihania ihmisiä.

Prinsessa Sarasteen rooli olikin minulle ihana mahdollisuus palata hetkeksi takaisin lapsuuden prinsessaleikkeihin. Arkeani on piristänyt syksystä lähtien mahtava työryhmä ja produktio - niin ja mahtava rooli. Haastetta produktiossa onkin riittänyt; laulua, tanssia ja lahjakkaiden kollegoideni taitojen ihmettelyä. Muita seuratessa huomaa itsekin oppivansa koko ajan jotain uutta, siksi pyrinkin imemään kaikki mahdolliset tiedot ja taidot itseeni mitä vain näen ja kuulen.

Minun Sarasteeni on itsenäinen, lempeä, iloinen, rakastava ja rakastettu. Saraste rakastaa lähimmäisiään ja ihmisiä ja on hyväntahtoinen - välillä jopa liiankin. Hän tahtoo kaikille hyvää ja saattaa välillä jopa ärsyttävän paljon ajatella muita ennen itseään, mikä taas kostautuu hänelle itselleen. Tarinan aikana Saraste oppiikin tämän kantapään kautta, mutta onneksi kaikki loppupeleissä päättyy hyvin, juuri niin kuin oikeassa prinsessasadussa kuuluukin.

Ihanaa kevättä kaikille prinsessoille ja prinsessamielisille!

Pihla

Pari treenikuvaa

Klikkaa tästä ostaaksesi lipun Mestaritontun seikkailut -koko perheen musikaaliin!

Luutalemmiskelyä ja Pataposkettomuuksia

Olemme pohtineet paljon mitä on kuuluisuus. On varmaa, että ensimmäisen Mestaritontun seikkailut -esityksen jälkeen, näyttäydyttyämme lavalla teoksen noitina, elämämme muuttuvat täysin. Voimmeko enää käydä rauhassa ruokaostoksilla lähikaupassa? Saammeko iltaisin rauhaa fanilaumalta, joka huutaen vaatii Pata-Poskea ja Luuta-Lempeä näyttäytymään?


Yksityiselämästä luopuminen on suuri uhraus. Ei enää kiireettömiä kävelyretkiä keskustan väenpaljoudessa tai postinhakua verkkareissa. Sielumme silmin voimme nähdä, kuinka torilla lapsen silmät syttyvät ja hän sanoo: "Äiti, tossa on Pataposki ja Luuta-Lempi!", sillä ei tule olemaan lasta joka ei tuntisi nimeämme.


Olemme silti valmiit uhraamaan tämän kaiken ystävämme Jennyn ja muun työryhmän hyväksi, esitys on sen arvoinen. Tiedämme, että meistä tulee populäärijulkkiksia, suuria kuuluisuuksia joita toimittajat ja kuvaajat vainoavat, ja joiden jokaista liikettä juorulehdistön lukijamassat seuraavat.


Mutta me olemme valmiit tähän!


Olemme valmiit siihen, että kaikkialla minne kuljemme, väkijoukot kerääntyvät yhteen nähdäkseen vilauksen meistä, vaatiakseen loitsuja ja luudalla lentoa! Olemme valmiit siihen, että valtioiden päämiehet lähestyvät meitä neuvonantajineen, jotta saisivat osuutensa kahden vanhan noidan viisaudesta! Olemme valmiit kohottamaan päähämme Universumin Upeimpien olentojen kruunut, joiden jalokivet kalpenevat kasvojemme vehreyden rinnalla!


Kyllä, täältä tulevat Pataposki ja Luuta-Lempi.


Nöyrin terveisin, vilpittömästi teidän:


Näyttelijät: Satu (Pataposki) ja Katiana (Luuta-Lempi)

Mestaritonttu-kilpailu, mahtavat palkinnot!

Juuri äsken on pärähtänyt käyntiin pieni Mestaritontun seikkailut -aiheinen kilpailu, jossa voit kertoa muistoistasi liittyen Mestartitontun seikkailut -kirjaan tai sen tarinaan liittyen. Palkintona arvomme kahden hengen lippupaketit kaikkiin esityksiin kaikkien vastanneiden kesken! Nyt siis tarinoimaan, mars, kaikki, joilla on vaikkapa pienen pienikin tonttumuisto.

Klikkaamalla tästä pääset osallistumaan.

Arpaonnea ja rattoisaa muisteloa! Muistattehan myös, että liput ovat jo myynnissä? Niitä voi ostaa Lippupalvelusta eli täältä.

Terveisin Anni, tuottaja

Mestaritontun seikkailut jatkuvat...

...ja seikkailuja ne tosiaan ovat, ainakin näin kankealle näyttelijälle! Tanssikoreografimme Hilppa pistää parastaan (onneksi ei ihan pahintaan) ja minä yritän tanssitaustaisten tyttöjen keskellä näyttää hyvältä.

Ja siltä kuulemma näytänkin! Huh... uskon kun se minulle sanotaan, työryhmä osaa hommansa :)

Ohjaaja Jenny pyysi minua mukaan Mestaritonttuun oltuamme samassa musiikkinäytelmässä. Hän oli yön tyttinä tunnettu manalan demoni, minä taas mykkä vene. Harjoituksissa oli kuitenkin laulua och tanssia, ja olen kunnioitettu että hän halusi minut mukaan tähän työryhmään.

Tanssiharjoitusten jälkeen saatamme uuden Julma-Kumman ja Pikku-noidan kanssa kyöpelinvuoren eloon, ja siinä onkin haastetta. Kun lavalla on suuri määrä näyttelijöitä, on kaaoksen ja eloisan raja häilyväinen. Työryhmän tulisi tehdä isosti vähän, eikä vähästi paljon. Euforia löytyy vain etsimällä. Työ kannattaa, sillä kyöpelinvuori alkaa tuntua jo selkeämmältä, kuten melkein koko näytelmä. Muutama kohtaus on enää käymättä minkä jälkeen voimme alkaa työstämään kokonaisuutta ja yksityiskohtia, ei enää runkoa. 

Talven pimeys tarvitsee vastapainokseen satumaan, ja mikäs sen mukavampaa kuin olla Satumaan kuningas! 

Se on siis roolini.

Tatu Järvinen

Kirjasta ja kirjailijasta

Hei, kaikki tonttumieliset!

Tässä vaiheessa projektia on aika hieman perehtyä Mestaritontun seikkailuiden historiaan ja sen kirjailijaan, Aili Somersaloon.

Aili Somersalo (1887-1957)  oli tamperelainen, aurinkoisista satuhahmoistaan tunnettu kirjailija. Uransa aikana hän ehti kirjoittaa toistakymmentä lastenkirjaa, mutta myös tyttökirjoja, historiallisia romaaneja ja Helsinki-aiheisia romaaneja. Tarinallisesti Mestaritontun seikkailuja edeltävä Päivikin satu oli Somersalon esikoisteos.

Somersalon tunnetuin teos Mestaritontun seikkailut julkaisiin ensimmäistä keraa 1919. Kustantajana silloin toimi Kustannus Oy Ahjo. Seuraava painos otettiin vasta 26 vuotta myöhemmin, uutena kustantajana WSOY, joka julkaisi sekä Päivikin sadun että Mestaritontun seikkailut, molemmat viipurilaistaiteilija Onni Mansneruksen (1906-1980) kuvittamina. Kaikissa tähänastisissa 19:ssa painoksessa on säilytetty Mansneruksen valloittava kuvamaailma.

Somersalo palkittiin Topelius-palkinnolla koko tuotannostaan vuonna 1952. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon hän sai kahdesti, 1951 koko lasten- ja nuortenkirjallisuustuotannostaan sekä 1956 teoksestaan Seikkailuja unikkosaarella. Helsingin Sanomien lukijat valitsivat Mestaritontun seikkailut parhaaksi suomalaiseksi lastenkirjaksi 2004.

Mestaritonttua rakastetaan sen suomalaisen tunnelman, mystisyyden, sumuisen salaperäisyyden ja lumoavan kuvituksen vuoksi (Helsingin sanomien kysely 23.7.2004). Mikä sinuun on tehonnut juuri Mestaritontussa?

Aili Somersalon Päivikin satu -teoksen
(1918) kansi (Onni Mansnerus, 1954).

Tältä erää kauniita unia tonttuväelle toivottelee

Anni, tuottaja

Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut
-kirjan (1919) kansi (Onni Mansnerus, 1954).

Jennylle jouluna 1991, Inkeri-mummo & Esko-pappa.

Kirjassa on tummanpurppuraisia, jopa hiukan pelottaviakin kuvia. Pienen tytön mieleen jäävät maalaukset sinisen kukan äärelle polvistuneesta tontusta, kultatukkaisesta, maailman kauneimmasta prinsessasta sekä kuva kolmesta isonenäisestä noidasta, joista yksi kantaa mukanaan suuria saksia. Ja itse tarina jää kummittelemaan; mitä olisi käynyt, jos tonttu ei olisi ehtinyt lähettää kukan kautta viestiä Satumaahan? Miltä prinsessasta mahtoi tuntua, kun hän joutui joka päivä leikkaamaan kultaisesta tukastaan suortuvan? Kohtaus kolmesta noidasta leikkaamassa tontun partaa nauratti ja naurattaa näin vuosia myöhemminkin.

Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut on lapsuuteni lempikirja, joka on kulkenut enemmän tai vähemmän tiedostaen mukanani koko elämän ajan; peruskoulun kirjaesitelmissä, kirjahyllyn kunniapaikalla ja yhä uudelleen läpiluettuna. Makuuhuoneen seinälle ostin alkuperäiskuvittajan Onni Mansneruksen julisteen juurikin siitä rakkaimmasta kuvasta, jossa Mestaritonttu on polvistunut satulähteen kukkasen äärelle lähettämään viestiä Satumaahan.

Ja, kuten rakas ystäväni ja produktiomme toinen tuottaja Anni kertoi ensimmäisessä reissuvihkokirjoituksessa, kummallisia ja merkittäviä asioita voi tapahtua, kun niitä ei lainkaan osaa odottaa. Olin tehnyt yömyöhään töitä kotikaupungissani Savonlinnassa ja kotiin ajaessani jouduin vetämään auton tien sivuun, sillä päässäni alkoi soida täysin ennalta-arvaamattomasti melodia, joka sai pian sanat satukirjaa lainaten: "Minne matka Mestaritonttu?". Näin muutama vuosi myöhemmin olen pohtinut, että tuo yöllinen laulelma sai alkunsa siitä, että olin jokseenkin huolissani, minkälaisen teatteriesityksen tulisin tekemään teatteri-ilmaisun ohjaaja opintojeni "taiteelliseksi lopputyöksi". Olin vailla minkäänlaista inspiraatiota tai ideanpoikasta ja jostain mielikuvituksen syövereistä Mestaritonttu päätti muistuttaa olemassaolostaan. Tai vaihtoehtoisesti alitajuntani yhdisti öisen automatkan kotiseuduilla Mestaritontun matkakokemuksiin. Tai vaihtoehtoisesti olin niin hirvittävän yliväsynyt töiden jälkeen, että mielessä ei juuri muuta pomppinut kuin tontut ja noidat.

Oli miten oli, asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin; laulelmasta kehittyi idea sovittaa Mestaritontun seikkailut teatteriesitykseksi. Kiinnostuin lapsille suunnatusta teatterista, sen haasteista, mahdollisuuksista ja ennen kaikkea tärkeydestä. Sain paljon tukea ja kannustusta idealleni niin ystäviltä kuin koulultakin ja viimeistään kun Malmitalo lähti mukaan produktioon ja kun valmis näytelmäsovitus löytyi Joensuun Kaupunginteatterilta, idea alkoi saada vauhdilla lihaa luiden päälle. Työryhmään ilmestyi vanhoja tuttuja elämäni eri vaiheista sekä aivan uusia kasvoja. "Mestaritontun seikkailut" alkoi muuttua koko perheelle suunnatuksi musikaaliksi ja lapsuuteni kirja heräsi henkiin.

Tänään on 24.1.2012. "Mestaritontun seikkailut" kirjapainoksessani lukee "Jennylle jouluna 1991, Inkeri-mummo ja Esko-pappa".  Olen siis kuljettanut tätä satua mukanani yli 20 vuotta. Ja voin todeta, että enpä olisi arvannut kokevani hetkiä, kun pohdin esiintyvän työryhmän kanssa, kuinka saisimme Sammaleisen ja Mestaritontun uskottavasti lentämään tai ruinaavani lavastajalta mahdollisuutta käyttää hiilihappojäätä, jotta noidan kattila voisi sauhuta oikein kunnolla. Tai kuuntelevani rakkaan ystäväni tätä produktiota varten säveltämiä kappaleita tai miettiväni koreografitoverini kanssa, minkälaista usvaneitojen liikekieli voisi olla. Tai kirjoittavani Mestaritontun reissuvihkoon, että täsmälleen tänään on ensi-iltaan tasan kaksi kuukautta.

Paljon on vielä tehtävää, mutta vielä enemmän on uskoa tekemiseen. Tämän produktion kanssa ei toden totta aika käy pitkäksi.

Tärkeän asian äärellä, öistä automatkaa muistellen,

Jenny

Ohjaaja

Minne matka, mestaritonttu?

Maanantaina, elokuun 29. päivänä kesäloma päättyy ja opiskelu alkaa jälleen. Kohtaan teatterisalissa opiskelutoverini Annin, joka kertoo olevansa mukana luokkatoverinsa työharjoitteluohjauksessa. Kyseessä on musikaali koko perheelle, Mestaritontun seikkailut. Työryhmään voisi kuulemma vielä mahtua. Kiinnostun.

Perjantaina, syyskuun 2. päivänä saan sähköpostia Jennyltä, Mestaritontun seikkailujen ohjaajalta. Jenny esittelee tulevaa produktiota ja toivottaa minutkin tervetulleeksi mukaan työryhmään. Emmin vielä: riittääkö aika, riittävätkö rahkeet? Niin tuttua kuin teatteri onkin, ei musikaali ole tyylilajeista se kaikkein omin. Palo päästä tekemään vie kuitenkin voiton ja ilmoitan olevani mukana.

Keskiviikkona, lokakuun 26. päivä starttaamme harjoitukset. Pian saan tietää viettäväni seuraavat viisi kuukautta pitkäpartaisen sankarimme, itsensä Mestaritontun, saappaissa. Jenny ohjaa – totta kai – ja Anni on yksi tärkeimmistä vastanäyttelijöistäni, noita Sammaleinen Suosaarelta. Lisäksi työryhmästä löytyy lukuisia muita nimiä ja kasvoja – tuttuja ja tuntemattomia. Pikkuhiljaa nimet iskostuvat muistiin, kasvot alkavat näyttää tutuilta ja tajuan, että olen tekemisissä hienon, osaavan ja innostavan porukan kanssa.

Mutta entäpä matkakumppaneistani tärkein, Mestaritonttu itse? Aluksi luulen tuntevani hänet ja hänen seikkailunsa vain nimeltä – se on se lastenkirja, tietysti, mutta ei liity jouluun eikä edes talveen, vaikka päähenkilö onkin tonttu. Kun teksti ensimmäisissä harjoituksissa luetaan, luuloni osoittautuu vääräksi: kiveen loitsittu itkevä immyt, noiduttu kuusi ja suo noitineen ja helmineen herättävät muistoja vuosien takaa. Pienenä tokaluokkalaisena ala-asteella olen opettajan lukiessa kirjaa ääneen piirtänyt oman vihkoni täyteen kuvituksia näille maagisille tapahtumille. Ensikohtaamisemme onkin tapahtunut paljon aiemmin kuin olisin osannut arvatakaan. 

Nyt, maanantaina, tammikuun 16. päivänä vuonna 2012 yhteiselomme on kestänyt yli kaksi kuukautta ja ensimmäiset pintaraapaisut Mestaritontun sielunmaisemasta alkavat olla selvillä. Kun Satumaan kuninkaantytär katoaa ja Mestaritonttu saa kuulla olevansa huono Mestaritonttu, on se uskollisesti palvelleelle tonttuherralle kova kolaus. Syntyy päätös tehdä tilaa nuoremmille ja siirtyä syrjään – lähteä maailmalle uutta tointa etsimään. Kanervakankaan laidalla vaeltaessaan Mestaritonttu ei vielä tiedä, mitä tuleman pitää, vaikka uskookin vankasti että ”kunniallinen tonttu voi menestyä maailmalla yhtä hyvin kuin Satumaassa”. Mutta kaipaako Mestaritonttu seikkailua? Mieleen juohtuu vanha viisaus: joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Yhteinen matka on alkanut!

Janne, Mestaritonttu