...ja seikkailuja ne tosiaan ovat, ainakin näin kankealle näyttelijälle! Tanssikoreografimme Hilppa pistää parastaan (onneksi ei ihan pahintaan) ja minä yritän tanssitaustaisten tyttöjen keskellä näyttää hyvältä.
Ja siltä kuulemma näytänkin! Huh... uskon kun se minulle sanotaan, työryhmä osaa hommansa :)
Ohjaaja Jenny pyysi minua mukaan Mestaritonttuun oltuamme samassa musiikkinäytelmässä. Hän oli yön tyttinä tunnettu manalan demoni, minä taas mykkä vene. Harjoituksissa oli kuitenkin laulua och tanssia, ja olen kunnioitettu että hän halusi minut mukaan tähän työryhmään.
Tanssiharjoitusten jälkeen saatamme uuden Julma-Kumman ja Pikku-noidan kanssa kyöpelinvuoren eloon, ja siinä onkin haastetta. Kun lavalla on suuri määrä näyttelijöitä, on kaaoksen ja eloisan raja häilyväinen. Työryhmän tulisi tehdä isosti vähän, eikä vähästi paljon. Euforia löytyy vain etsimällä. Työ kannattaa, sillä kyöpelinvuori alkaa tuntua jo selkeämmältä, kuten melkein koko näytelmä. Muutama kohtaus on enää käymättä minkä jälkeen voimme alkaa työstämään kokonaisuutta ja yksityiskohtia, ei enää runkoa.
Talven pimeys tarvitsee vastapainokseen satumaan, ja mikäs sen mukavampaa kuin olla Satumaan kuningas!
Se on siis roolini.
Tatu Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti