Tonttuporukkaa laulamassa lastenkirjakohteissa ke 29.2.

Arvatkaa mitä? Mestaritonttu-porukkaa lähtee Helsingin lastenkirjakohteisiin laulamaan!

Tervetuloa kuulemaan Lasse Turusen säveltämiä Mestaritonttu-lauluja musikaalin näyttelijöden esittäminä keskiviikkona 29.2! Esityksiä on kaksi:

Klo 10 Annantalon lastenkirjakahvilan kirjakeskiviikossa, Annankatu 30. 9.15.-10.00 ja 10.15-11.00 Pirkko Suomen Isovanhemmat ry:stä lukee Mestaritontun seikkailut -kirjaa

Klo 11 Suomen lastenkirjakaupassa, Simonkatu 9.

Lastenkirjakauppa on upouusi. Täällä Helsingin Sanomien artikkeli siitä. Annantalo taas on lasten ja nuorten taidekeskus, jolla on Maailman designpääkaupunki -hankkeeseen liittyvä lastenkirjakahvila.


Molemmista paikoista löytää myös värityskynäflaijereita ja värikyniä! Nähdään Annantalolla ja Lastenkirjakaupassa!

Operaatio Värityskuvaflaijeri

Arvatkaapa mitä? Pian on kirjastoissa, lastenvaatekaupoissa ja muissa lastennurkkauksissa ympäri Helsinkiä upeita Mestaritonttu-värityskuvaflaijereita! Niitä jaellaan pienen värikynäpaketin kanssa.

Flaijeri on Malmitalon graafikoiden Janne Kuuselan ja Marja Tuppuraisen käsialaa. Se näyttää tältä:

Keksin, että jos ostamme pitkiä värikyniä, niitä katkomalla saa paljon lyhyitä värikyniä. Mutta arvatkaapa, mitä semmoinen edellytti?

Hyvä yleisö, tässä Mestaritottu tekeillä -videosarjan ensimmäinen osa, Operaatio Puuvärikynät!

Ja vielä yksi juttu: Mestaritonttu-liputhan voi ostaa tästä linkistä! Muistathan?

Prinsessajuttuja

Prinsessaleikit ovat tulleet monille tutuiksi - etenkin minulle. Pienestä pitäen lempparileikkini on aina ollut painaa kultainen kruunu pääni päälle ja tuntea kuinka egoni humahtaa aivan uusiin sfääreihin. Kukapa ei nyt tahtoisi olla se ihanin, kaunein ja mahtavin.

Minä olen Pihla, produktiomme kuopus, 18-vuotias naisenalku, abiturientti Sibelius-lukion tanssilinjalta. Mestaritontun seikkailut on ollut minulle ihana retki ja matkan aikana mukaani on tarttunut oppien lisäksi paljon uusia ihania ihmisiä.

Prinsessa Sarasteen rooli olikin minulle ihana mahdollisuus palata hetkeksi takaisin lapsuuden prinsessaleikkeihin. Arkeani on piristänyt syksystä lähtien mahtava työryhmä ja produktio - niin ja mahtava rooli. Haastetta produktiossa onkin riittänyt; laulua, tanssia ja lahjakkaiden kollegoideni taitojen ihmettelyä. Muita seuratessa huomaa itsekin oppivansa koko ajan jotain uutta, siksi pyrinkin imemään kaikki mahdolliset tiedot ja taidot itseeni mitä vain näen ja kuulen.

Minun Sarasteeni on itsenäinen, lempeä, iloinen, rakastava ja rakastettu. Saraste rakastaa lähimmäisiään ja ihmisiä ja on hyväntahtoinen - välillä jopa liiankin. Hän tahtoo kaikille hyvää ja saattaa välillä jopa ärsyttävän paljon ajatella muita ennen itseään, mikä taas kostautuu hänelle itselleen. Tarinan aikana Saraste oppiikin tämän kantapään kautta, mutta onneksi kaikki loppupeleissä päättyy hyvin, juuri niin kuin oikeassa prinsessasadussa kuuluukin.

Ihanaa kevättä kaikille prinsessoille ja prinsessamielisille!

Pihla

Pari treenikuvaa

Klikkaa tästä ostaaksesi lipun Mestaritontun seikkailut -koko perheen musikaaliin!

Luutalemmiskelyä ja Pataposkettomuuksia

Olemme pohtineet paljon mitä on kuuluisuus. On varmaa, että ensimmäisen Mestaritontun seikkailut -esityksen jälkeen, näyttäydyttyämme lavalla teoksen noitina, elämämme muuttuvat täysin. Voimmeko enää käydä rauhassa ruokaostoksilla lähikaupassa? Saammeko iltaisin rauhaa fanilaumalta, joka huutaen vaatii Pata-Poskea ja Luuta-Lempeä näyttäytymään?


Yksityiselämästä luopuminen on suuri uhraus. Ei enää kiireettömiä kävelyretkiä keskustan väenpaljoudessa tai postinhakua verkkareissa. Sielumme silmin voimme nähdä, kuinka torilla lapsen silmät syttyvät ja hän sanoo: "Äiti, tossa on Pataposki ja Luuta-Lempi!", sillä ei tule olemaan lasta joka ei tuntisi nimeämme.


Olemme silti valmiit uhraamaan tämän kaiken ystävämme Jennyn ja muun työryhmän hyväksi, esitys on sen arvoinen. Tiedämme, että meistä tulee populäärijulkkiksia, suuria kuuluisuuksia joita toimittajat ja kuvaajat vainoavat, ja joiden jokaista liikettä juorulehdistön lukijamassat seuraavat.


Mutta me olemme valmiit tähän!


Olemme valmiit siihen, että kaikkialla minne kuljemme, väkijoukot kerääntyvät yhteen nähdäkseen vilauksen meistä, vaatiakseen loitsuja ja luudalla lentoa! Olemme valmiit siihen, että valtioiden päämiehet lähestyvät meitä neuvonantajineen, jotta saisivat osuutensa kahden vanhan noidan viisaudesta! Olemme valmiit kohottamaan päähämme Universumin Upeimpien olentojen kruunut, joiden jalokivet kalpenevat kasvojemme vehreyden rinnalla!


Kyllä, täältä tulevat Pataposki ja Luuta-Lempi.


Nöyrin terveisin, vilpittömästi teidän:


Näyttelijät: Satu (Pataposki) ja Katiana (Luuta-Lempi)

Mestaritonttu-kilpailu, mahtavat palkinnot!

Juuri äsken on pärähtänyt käyntiin pieni Mestaritontun seikkailut -aiheinen kilpailu, jossa voit kertoa muistoistasi liittyen Mestartitontun seikkailut -kirjaan tai sen tarinaan liittyen. Palkintona arvomme kahden hengen lippupaketit kaikkiin esityksiin kaikkien vastanneiden kesken! Nyt siis tarinoimaan, mars, kaikki, joilla on vaikkapa pienen pienikin tonttumuisto.

Klikkaamalla tästä pääset osallistumaan.

Arpaonnea ja rattoisaa muisteloa! Muistattehan myös, että liput ovat jo myynnissä? Niitä voi ostaa Lippupalvelusta eli täältä.

Terveisin Anni, tuottaja

Mestaritontun seikkailut jatkuvat...

...ja seikkailuja ne tosiaan ovat, ainakin näin kankealle näyttelijälle! Tanssikoreografimme Hilppa pistää parastaan (onneksi ei ihan pahintaan) ja minä yritän tanssitaustaisten tyttöjen keskellä näyttää hyvältä.

Ja siltä kuulemma näytänkin! Huh... uskon kun se minulle sanotaan, työryhmä osaa hommansa :)

Ohjaaja Jenny pyysi minua mukaan Mestaritonttuun oltuamme samassa musiikkinäytelmässä. Hän oli yön tyttinä tunnettu manalan demoni, minä taas mykkä vene. Harjoituksissa oli kuitenkin laulua och tanssia, ja olen kunnioitettu että hän halusi minut mukaan tähän työryhmään.

Tanssiharjoitusten jälkeen saatamme uuden Julma-Kumman ja Pikku-noidan kanssa kyöpelinvuoren eloon, ja siinä onkin haastetta. Kun lavalla on suuri määrä näyttelijöitä, on kaaoksen ja eloisan raja häilyväinen. Työryhmän tulisi tehdä isosti vähän, eikä vähästi paljon. Euforia löytyy vain etsimällä. Työ kannattaa, sillä kyöpelinvuori alkaa tuntua jo selkeämmältä, kuten melkein koko näytelmä. Muutama kohtaus on enää käymättä minkä jälkeen voimme alkaa työstämään kokonaisuutta ja yksityiskohtia, ei enää runkoa. 

Talven pimeys tarvitsee vastapainokseen satumaan, ja mikäs sen mukavampaa kuin olla Satumaan kuningas! 

Se on siis roolini.

Tatu Järvinen