Lotan treenitunnelmia

Ihan ensimmäiseksi minun täytyy hehkuttaa, että olen aivan täpinöissäni tästä produktiosta! Lisäintoa, ja toisaalta myös jännitystä, tulee siitä, että ensi-iltaan on aikaa enää vajaa kaksi viikkoa. On hassua, että voi samanaikaisesti tuntea olevansa itse vielä varsin hakoteillä oman tekemisensä kanssa niin hahmojen kuin tanssi- ja lauluosuuksienkin osalta, ja toisaalta taas hämmästellä, kuinka kokonaiseksi Mestaritontun tarina on tämän työryhmän käsissä jo muotoutunut.

Minun roolini seikkailussa on olla yksi airuista eli noidista, joiden tehtävänä on hakea Satumaan prinsessa puolisoksi Kyöpelinvuoren valtiaalle. Kosioretki osoittautuu kuitenkin oletettua haastavammaksi… Lisäksi liihottelen Suosaarella usvaksi loihdittuna hovineitona.

Tähän mennessä olemme saaneet kokoon ison osan esitettävästä laulu- ja tanssimateriaalista, ja näytelmä on sen ja kohtaustyöskentelyn vaiheen ansiosta mahdollista käydä läpi kokonaisuudessaan. Myös ensimmäiset rooliasujen sovitukset on tehty, ja näkemäni pukuloiston perusteella voin todeta, että satumaailmasta tulee varmasti eheä jo pelkästään sen ansiosta. Esiintyjäkaarti on päässyt laulamaan bändin kanssa, ja lavastus rakentuu Malmisaliin pala palalta. Satu muuttuu todeksi jo hyvin pian.

Kertomus Mestaritontusta ja hänen seikkailuistaan on jännittävä ja hauska, mutta myös varsin polveileva, ja siksi ajoittain hieman vaikea seurata. Henkilöiden nimet ovat hämmentävän samankaltaisia (esimerkkinä mainittakoon Päivikki ja Yönsilmä sekä Kajastus ja Saraste, jotka kaikki ovat siniveristä väkeä ja sisaruspareja eri valtakunnista), tapahtumapaikat vaihtelevat Satumaasta Suosaareen, ja lukuisat loitsut ja taikakalut sekoittavat pakkaa. Miten sinikellosta tuli satulähde? Mitä kummaa kultalipas sisältää? Ja miksi kaikki haluavat helmen?

Lapset ovat kuitenkin mitä todennäköisimmin nokkelampia ja tarkkaavaisempia kuin minä, joten uskon, että satu aukeaa kohderyhmälle melko vaivattomasti.

Oli pitkään epävarmaa, pystynkö osallistumaan näytelmän tekemiseen aiemmista sitoumuksista johtuvien päällekkäisten aikataulujen vuoksi. Minusta kuitenkin tuntuu, että vaikka opiskelu-, työ- ja harjoituspaikkojen välillä seilaaminen on ollut välillä haastavaa, on Mestaritontun seikkailuihin uppoutuminen ollut minulle kuluttavan toiminnan sijaan voimavara. On ilo olla mukana tekemässä produktiota, jossa yhdistyvät hieno teksti, toimiva työryhmä, hyvä tila ja haastava kohderyhmä. Yleisö voi tässä vaiheessa vain odottaa maaliskuun loppua.

Ja ostaa liput.

Lotta Jäppinen


                                                            HUOMENNA BLOGISSA:

Keitä nämä ovat ja mitä he tekevät Malmin asemalla?

Pysy kuulolla - tämä kaikki selviää huomenna blogissa!