Ihan ensimmäiseksi minun täytyy hehkuttaa,
että olen aivan täpinöissäni tästä produktiosta! Lisäintoa, ja toisaalta myös
jännitystä, tulee siitä, että ensi-iltaan on aikaa enää vajaa kaksi viikkoa. On
hassua, että voi samanaikaisesti tuntea olevansa itse vielä varsin hakoteillä
oman tekemisensä kanssa niin hahmojen kuin tanssi- ja lauluosuuksienkin osalta,
ja toisaalta taas hämmästellä, kuinka kokonaiseksi Mestaritontun tarina on
tämän työryhmän käsissä jo muotoutunut.
Minun roolini seikkailussa on olla yksi airuista
eli noidista, joiden tehtävänä on hakea Satumaan prinsessa puolisoksi Kyöpelinvuoren
valtiaalle. Kosioretki osoittautuu kuitenkin oletettua haastavammaksi… Lisäksi
liihottelen Suosaarella usvaksi loihdittuna hovineitona.
Tähän mennessä olemme saaneet kokoon ison osan
esitettävästä laulu- ja tanssimateriaalista, ja näytelmä on sen ja
kohtaustyöskentelyn vaiheen ansiosta mahdollista käydä läpi kokonaisuudessaan.
Myös ensimmäiset rooliasujen sovitukset on tehty, ja näkemäni pukuloiston
perusteella voin todeta, että satumaailmasta tulee varmasti eheä jo pelkästään
sen ansiosta. Esiintyjäkaarti on päässyt laulamaan bändin kanssa, ja lavastus
rakentuu Malmisaliin pala palalta. Satu muuttuu todeksi jo hyvin pian.
Kertomus Mestaritontusta ja hänen seikkailuistaan
on jännittävä ja hauska, mutta myös varsin polveileva, ja siksi ajoittain
hieman vaikea seurata. Henkilöiden nimet ovat hämmentävän samankaltaisia
(esimerkkinä mainittakoon Päivikki ja Yönsilmä sekä Kajastus ja Saraste, jotka
kaikki ovat siniveristä väkeä ja sisaruspareja eri valtakunnista), tapahtumapaikat
vaihtelevat Satumaasta Suosaareen, ja lukuisat loitsut ja taikakalut
sekoittavat pakkaa. Miten sinikellosta tuli satulähde? Mitä kummaa kultalipas
sisältää? Ja miksi kaikki haluavat helmen?
Lapset ovat kuitenkin mitä todennäköisimmin
nokkelampia ja tarkkaavaisempia kuin minä, joten uskon, että satu aukeaa kohderyhmälle
melko vaivattomasti.
Oli pitkään epävarmaa, pystynkö osallistumaan
näytelmän tekemiseen aiemmista sitoumuksista johtuvien päällekkäisten
aikataulujen vuoksi. Minusta kuitenkin tuntuu, että vaikka opiskelu-, työ- ja
harjoituspaikkojen välillä seilaaminen on ollut välillä haastavaa, on
Mestaritontun seikkailuihin uppoutuminen ollut minulle kuluttavan toiminnan
sijaan voimavara. On ilo olla mukana tekemässä produktiota, jossa yhdistyvät
hieno teksti, toimiva työryhmä, hyvä tila ja haastava kohderyhmä. Yleisö voi
tässä vaiheessa vain odottaa maaliskuun loppua.
Lotta Jäppinen
HUOMENNA BLOGISSA:
Keitä nämä ovat ja mitä he tekevät Malmin asemalla?
Pysy kuulolla - tämä kaikki selviää huomenna blogissa!
