Kirjasta ja kirjailijasta

Hei, kaikki tonttumieliset!

Tässä vaiheessa projektia on aika hieman perehtyä Mestaritontun seikkailuiden historiaan ja sen kirjailijaan, Aili Somersaloon.

Aili Somersalo (1887-1957)  oli tamperelainen, aurinkoisista satuhahmoistaan tunnettu kirjailija. Uransa aikana hän ehti kirjoittaa toistakymmentä lastenkirjaa, mutta myös tyttökirjoja, historiallisia romaaneja ja Helsinki-aiheisia romaaneja. Tarinallisesti Mestaritontun seikkailuja edeltävä Päivikin satu oli Somersalon esikoisteos.

Somersalon tunnetuin teos Mestaritontun seikkailut julkaisiin ensimmäistä keraa 1919. Kustantajana silloin toimi Kustannus Oy Ahjo. Seuraava painos otettiin vasta 26 vuotta myöhemmin, uutena kustantajana WSOY, joka julkaisi sekä Päivikin sadun että Mestaritontun seikkailut, molemmat viipurilaistaiteilija Onni Mansneruksen (1906-1980) kuvittamina. Kaikissa tähänastisissa 19:ssa painoksessa on säilytetty Mansneruksen valloittava kuvamaailma.

Somersalo palkittiin Topelius-palkinnolla koko tuotannostaan vuonna 1952. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon hän sai kahdesti, 1951 koko lasten- ja nuortenkirjallisuustuotannostaan sekä 1956 teoksestaan Seikkailuja unikkosaarella. Helsingin Sanomien lukijat valitsivat Mestaritontun seikkailut parhaaksi suomalaiseksi lastenkirjaksi 2004.

Mestaritonttua rakastetaan sen suomalaisen tunnelman, mystisyyden, sumuisen salaperäisyyden ja lumoavan kuvituksen vuoksi (Helsingin sanomien kysely 23.7.2004). Mikä sinuun on tehonnut juuri Mestaritontussa?

Aili Somersalon Päivikin satu -teoksen
(1918) kansi (Onni Mansnerus, 1954).

Tältä erää kauniita unia tonttuväelle toivottelee

Anni, tuottaja

Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut
-kirjan (1919) kansi (Onni Mansnerus, 1954).

Jennylle jouluna 1991, Inkeri-mummo & Esko-pappa.

Kirjassa on tummanpurppuraisia, jopa hiukan pelottaviakin kuvia. Pienen tytön mieleen jäävät maalaukset sinisen kukan äärelle polvistuneesta tontusta, kultatukkaisesta, maailman kauneimmasta prinsessasta sekä kuva kolmesta isonenäisestä noidasta, joista yksi kantaa mukanaan suuria saksia. Ja itse tarina jää kummittelemaan; mitä olisi käynyt, jos tonttu ei olisi ehtinyt lähettää kukan kautta viestiä Satumaahan? Miltä prinsessasta mahtoi tuntua, kun hän joutui joka päivä leikkaamaan kultaisesta tukastaan suortuvan? Kohtaus kolmesta noidasta leikkaamassa tontun partaa nauratti ja naurattaa näin vuosia myöhemminkin.

Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut on lapsuuteni lempikirja, joka on kulkenut enemmän tai vähemmän tiedostaen mukanani koko elämän ajan; peruskoulun kirjaesitelmissä, kirjahyllyn kunniapaikalla ja yhä uudelleen läpiluettuna. Makuuhuoneen seinälle ostin alkuperäiskuvittajan Onni Mansneruksen julisteen juurikin siitä rakkaimmasta kuvasta, jossa Mestaritonttu on polvistunut satulähteen kukkasen äärelle lähettämään viestiä Satumaahan.

Ja, kuten rakas ystäväni ja produktiomme toinen tuottaja Anni kertoi ensimmäisessä reissuvihkokirjoituksessa, kummallisia ja merkittäviä asioita voi tapahtua, kun niitä ei lainkaan osaa odottaa. Olin tehnyt yömyöhään töitä kotikaupungissani Savonlinnassa ja kotiin ajaessani jouduin vetämään auton tien sivuun, sillä päässäni alkoi soida täysin ennalta-arvaamattomasti melodia, joka sai pian sanat satukirjaa lainaten: "Minne matka Mestaritonttu?". Näin muutama vuosi myöhemmin olen pohtinut, että tuo yöllinen laulelma sai alkunsa siitä, että olin jokseenkin huolissani, minkälaisen teatteriesityksen tulisin tekemään teatteri-ilmaisun ohjaaja opintojeni "taiteelliseksi lopputyöksi". Olin vailla minkäänlaista inspiraatiota tai ideanpoikasta ja jostain mielikuvituksen syövereistä Mestaritonttu päätti muistuttaa olemassaolostaan. Tai vaihtoehtoisesti alitajuntani yhdisti öisen automatkan kotiseuduilla Mestaritontun matkakokemuksiin. Tai vaihtoehtoisesti olin niin hirvittävän yliväsynyt töiden jälkeen, että mielessä ei juuri muuta pomppinut kuin tontut ja noidat.

Oli miten oli, asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin; laulelmasta kehittyi idea sovittaa Mestaritontun seikkailut teatteriesitykseksi. Kiinnostuin lapsille suunnatusta teatterista, sen haasteista, mahdollisuuksista ja ennen kaikkea tärkeydestä. Sain paljon tukea ja kannustusta idealleni niin ystäviltä kuin koulultakin ja viimeistään kun Malmitalo lähti mukaan produktioon ja kun valmis näytelmäsovitus löytyi Joensuun Kaupunginteatterilta, idea alkoi saada vauhdilla lihaa luiden päälle. Työryhmään ilmestyi vanhoja tuttuja elämäni eri vaiheista sekä aivan uusia kasvoja. "Mestaritontun seikkailut" alkoi muuttua koko perheelle suunnatuksi musikaaliksi ja lapsuuteni kirja heräsi henkiin.

Tänään on 24.1.2012. "Mestaritontun seikkailut" kirjapainoksessani lukee "Jennylle jouluna 1991, Inkeri-mummo ja Esko-pappa".  Olen siis kuljettanut tätä satua mukanani yli 20 vuotta. Ja voin todeta, että enpä olisi arvannut kokevani hetkiä, kun pohdin esiintyvän työryhmän kanssa, kuinka saisimme Sammaleisen ja Mestaritontun uskottavasti lentämään tai ruinaavani lavastajalta mahdollisuutta käyttää hiilihappojäätä, jotta noidan kattila voisi sauhuta oikein kunnolla. Tai kuuntelevani rakkaan ystäväni tätä produktiota varten säveltämiä kappaleita tai miettiväni koreografitoverini kanssa, minkälaista usvaneitojen liikekieli voisi olla. Tai kirjoittavani Mestaritontun reissuvihkoon, että täsmälleen tänään on ensi-iltaan tasan kaksi kuukautta.

Paljon on vielä tehtävää, mutta vielä enemmän on uskoa tekemiseen. Tämän produktion kanssa ei toden totta aika käy pitkäksi.

Tärkeän asian äärellä, öistä automatkaa muistellen,

Jenny

Ohjaaja

Minne matka, mestaritonttu?

Maanantaina, elokuun 29. päivänä kesäloma päättyy ja opiskelu alkaa jälleen. Kohtaan teatterisalissa opiskelutoverini Annin, joka kertoo olevansa mukana luokkatoverinsa työharjoitteluohjauksessa. Kyseessä on musikaali koko perheelle, Mestaritontun seikkailut. Työryhmään voisi kuulemma vielä mahtua. Kiinnostun.

Perjantaina, syyskuun 2. päivänä saan sähköpostia Jennyltä, Mestaritontun seikkailujen ohjaajalta. Jenny esittelee tulevaa produktiota ja toivottaa minutkin tervetulleeksi mukaan työryhmään. Emmin vielä: riittääkö aika, riittävätkö rahkeet? Niin tuttua kuin teatteri onkin, ei musikaali ole tyylilajeista se kaikkein omin. Palo päästä tekemään vie kuitenkin voiton ja ilmoitan olevani mukana.

Keskiviikkona, lokakuun 26. päivä starttaamme harjoitukset. Pian saan tietää viettäväni seuraavat viisi kuukautta pitkäpartaisen sankarimme, itsensä Mestaritontun, saappaissa. Jenny ohjaa – totta kai – ja Anni on yksi tärkeimmistä vastanäyttelijöistäni, noita Sammaleinen Suosaarelta. Lisäksi työryhmästä löytyy lukuisia muita nimiä ja kasvoja – tuttuja ja tuntemattomia. Pikkuhiljaa nimet iskostuvat muistiin, kasvot alkavat näyttää tutuilta ja tajuan, että olen tekemisissä hienon, osaavan ja innostavan porukan kanssa.

Mutta entäpä matkakumppaneistani tärkein, Mestaritonttu itse? Aluksi luulen tuntevani hänet ja hänen seikkailunsa vain nimeltä – se on se lastenkirja, tietysti, mutta ei liity jouluun eikä edes talveen, vaikka päähenkilö onkin tonttu. Kun teksti ensimmäisissä harjoituksissa luetaan, luuloni osoittautuu vääräksi: kiveen loitsittu itkevä immyt, noiduttu kuusi ja suo noitineen ja helmineen herättävät muistoja vuosien takaa. Pienenä tokaluokkalaisena ala-asteella olen opettajan lukiessa kirjaa ääneen piirtänyt oman vihkoni täyteen kuvituksia näille maagisille tapahtumille. Ensikohtaamisemme onkin tapahtunut paljon aiemmin kuin olisin osannut arvatakaan. 

Nyt, maanantaina, tammikuun 16. päivänä vuonna 2012 yhteiselomme on kestänyt yli kaksi kuukautta ja ensimmäiset pintaraapaisut Mestaritontun sielunmaisemasta alkavat olla selvillä. Kun Satumaan kuninkaantytär katoaa ja Mestaritonttu saa kuulla olevansa huono Mestaritonttu, on se uskollisesti palvelleelle tonttuherralle kova kolaus. Syntyy päätös tehdä tilaa nuoremmille ja siirtyä syrjään – lähteä maailmalle uutta tointa etsimään. Kanervakankaan laidalla vaeltaessaan Mestaritonttu ei vielä tiedä, mitä tuleman pitää, vaikka uskookin vankasti että ”kunniallinen tonttu voi menestyä maailmalla yhtä hyvin kuin Satumaassa”. Mutta kaipaako Mestaritonttu seikkailua? Mieleen juohtuu vanha viisaus: joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Yhteinen matka on alkanut!

Janne, Mestaritonttu

Vuoden ensimmäiset tonttuilut

Olipa kerran.

Hei, hyvät ystävät!


Alan nyt kertoa teille tarinaa. Tai ehkä pikemminkin matkakertomusta. Koska matka alkoi jo jokin aika sitten, on aloitettava takaumalla:


Pari vuotta sitten asuin Helsingin Kallion Pengerkadulla kämppiksenäni paras kaverini, sisukas mutta hellä ja sympaattinen, teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskeleva Jenny Jumppanen. Hän oli tehnyt edellisen kesän töitä ravintolassa ja jonain heinäkuisena aamuyönä, kesken väsyneen kotimatkan, hänen päässään alkoi mielivaltaisesti soida originaalisävelmä "Minne matka, Mestaritonttu?". Pari seuraavaa vuotta hänen yöpöydällään oli eräs Aili Somersalon satukirja, aukeamisalttiina joka ilta hieman eri kohdasta.


Kämppiksinä asutun vuoden aikana Jenny tutustutti myös minut kirjaan. Mestaritonttu on kuninkaanlinnan vartija, joka kokee kiittämättömyyttä hovissa asuessaan ja päättää lähteä seikkailemaan. Hän kokee ja näkee jos jonkinmoista; usvaksi noiduttuja hovineitoja, Kyöpelinvuoren hurjat häävalmistelut sekä seitsemän Suursuon virvatulta täydenkuun jälkeisenä yönä. Mestaritontun seikkailut on tarina askeleista kohti tuntematonta, kotiinpaluusta sekä tietenkin ystävyydestä, sillä yksin seikkaillessa voi aika käydä pitkäksi.


Jenny muutti pois syksyllä 2010, mutta olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä. Myös uuden asunnon yöpöydällä oli tuttu kirja, joka oli hiljalleen alkanut kerätä väliinsä lappusia, hiirenkorvia ja muistiinpanoja. Minä valmistuin edellisestä koulustani keväällä 2011 ja Jenny kannusti minua ryhtymään kulttuurituottajaksi, sitä kun olin jo tovin miettinyt. Hain ja pääsin opiskelemaan tuottamista samaan opinahjoon kuin Jenny, Metropolia Ammattikorkeakouluun. Niin pääsi myöskin ystävämme Annika. Yksi ensimmäisistä projekteista, jota meille koulussa väläyteltiin, oli valmistuvien teatteri-ilmaisun ohjaajien lopputöiden tuottaminen.


Nyt, tammikuussa 2012, on Jennyn lopputyön, Mestaritontun seikkailut -koko perheen musikaalin ensi-iltaan kaksi ja puoli kuukautta. Se on Jennyn ensimmäinen suuri musikaaliohjaus. Ja minun ja Annikan ensimmäinen teatterituotanto. Eli seikkailu ja askel kohti tuntematonta. Mutta yksinäistä ei ehdi tulla, eikä aika pääse käymään pitkäksi, sillä meitä on näissä uusissa metsissä samoilemassa monikymmenhenkinen ryhmä. Tämä blogi seuraileekin projektin vaiheita eri työryhmän jäsenien näkökulmista. Milloin nyt kukin antaumukselliselta työltään teatterin parissa ehtii.


Stoori on vasta alussa. Niin kuin Mestaritontullakin, on meilläkin paljon opittavaa, koettavaa ja tehtävää. Hyppää kyytiin, tutustu meihin ja seuraa toilailuja pitkin matkaa kohti ensi-iltaa.


Tervetuloa!


Terkuin Anni, tuottaja


-------------------------


MESTARITONTUN SEIKKAILUT - koko perheen musikaali

Esityspäivät Malmitalolla (Ala-Malmin tori 1, Helsinki):
La 24.3.12 klo 15:00
Ti 27.3.12 klo 9:30 (koululaisnäytös)
Ti 27.3.12 klo 18.00
Ke 28.3.12 klo 9:30 (koululaisnäytös)
To 29.3.12 klo 9:30 (koululaisnäytös)
Pe 30.3.12 klo 9:30 (koululaisnäytös)
La 31.3.12 klo 15:00
Su 1.4.12 klo 15:00

Perustuu Aili Somersalon kirjaan Mestaritontun seikkailut.
Anna Häyrisen näytelmäsovituksen pohjalta dramatisoinut Jenny Jumppanen.
Ohjaus: Jenny Jumppanen
Musiikki: Lasse Turunen

Ikäsuositus: yli 6-vuotiaille.

Lisätietoja:

Tuottaja Annika Hämäläinen annika.hamalainen(a)metropolia.fi +358408281501
Tuottaja Anni Sarasti anni.sarasti(a)metropolia.fi +358408453056


Osta lippu!